WWF Suomen Ala villiksi -kampanja on jälleen käynnissä, ja mukaan kutsutaan niin yksityisiä kotitalouksia kuin kaupunkeja, yrityksiä ja yhteisöjäkin. Nyt kolmatta kertaa järjestettävässä kampanjassa on jo rekisteröity yli kuusi miljoonaa neliömetriä villiinnytettyä aluetta.

Kauden lopuksi ratkeaa, mikä maakunta on onnistunut villinnyttämään eniten. Viime vuonna kärkisija meni Uudellemaalle, ja perässä seurasivat Etelä-Pohjanmaa ja Pirkanmaa. Tänä vuonna kärkipaikkaa on siis lupa tavoitella.

Kampanjan ydin on luonnon monimuotoisuuden ja erityisesti pölyttäjien tukeminen. Pölyttäjien merkitys ruokajärjestelmälle on huomattava — arviolta kolme neljäsosaa maailman tärkeimmistä viljelykasveista tarvitsee niitä menestyäkseen.

Käytännössä villiinnyttäminen voi tarkoittaa hyvin erilaisia tekoja. Pienellä parvekkeella riittää pölyttäjiä houkuttelevien kukkien valinta, kun taas isommalla pihalla voi yksinkertaisesti jättää osan nurmikosta leikkaamatta. Pienikin muutos voi tehdä eron.

Kampanjan Facebook-yhteisö on kasvanut yli 3 000 jäseneen, jotka jakavat vinkkejä ja omia havaintojaan. Moni on huomannut perhosten ja pölyttäjien ilmestyneen takaisin pihalle sen jälkeen, kun hoito on kevennetty. Kasvien seuraaminen on myös herättänyt uudenlaista kiinnostusta omaan lähiympäristöön.

WWF:n suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpela iloitsee asennemuutoksesta: hänen mukaansa ihmiset osaavat yhä enemmän arvostaa oman pihansa luontoarvoja. Paras lähtökohta on olemassa olevan kasvillisuuden vaaliminen sen sijaan, että pyrittäisiin kasvattamaan jotain uutta.

Kampanjan pääyhteistyökumppani OP Pohjola on osallistunut toimintaan konkreettisesti. Henkilöstön luonnonhoitoталkoissa on raivattu tilaa luonnolle noin seitsemän jalkapallokentän verran, muun muassa poistamalla vieraslajeja. Osuuspankit ovat myös perustaneet niittyjä ja rakentaneet viherkattorakenteita kiinteistöihinsä.

Tänä vuonna kampanjalla on uusi kasvot: somessa Kotiografi-tilistään tuttu Jari Saarelainen jakaa Instagram-tilillään tietoa ja omia kokemuksiaan villiinnyttämisestä. Saarelainen tiivistää asian omin sanoin: kun maailma pyrkii tasapäistämään kaiken, kannattaa antaa luonnolle — ja itselleenkin — enemmän tilaa hengittää.