Suomen asukkaista noin puolet kuuluu työvoimaan eli väestöön, joka on tuloa tuottavassa työssä tai pyrkii siihen. Työikäisten määrä vähenee vuoteen 2025 mennessä noin 270 000 hengellä ja jo viimeisen seitsemän vuoden ajan työelämästä on siirtynyt pois enemmän työntekijöitä kuin työmarkkinoille on tullut uusia tilalle.

Tällä hetkellä työmarkkinoilta poistuu vuosittain noin
10 000 henkilöä enemmän kuin mitä sinne tulee. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan muutokset ovat tulevina vuosina suuremmat kuin vuosikymmeniin Suomen taloushistoriassa.

Miten saisimme työn ja tekijät kohtaamaan, jotta myös tulevaisuudessa joku kuljettaisi syömämme ruoan kauppaan, hoitaisi sairasta, avaisi tukkeutuneen viemärin, siivoaisi rappukäytävämme..? Ja vieläpä ammattitaitoisesti.

Maahanmuutto voi paikata vain osan kasvavasta työvoiman tarpeesta. Suomessa ulkomaalaisten osuus koko väestöstä on noin kolme prosenttia, mikä on pienin luku koko EU:n alueella ja heistäkin vain pieni osa työperusteisesti tulleita. Vaikka työllisyyden kehitystä on tapahtunut, maahanmuuttajien työttömyysaste on pysynyt valitettavan korkeana.

Yrityksille on tärkeää, että koulutusjärjestelmässä otetaan huomioon työvoiman kysynnän määrälliset ja laadulliset tarpeet ja huolehditaan samanaikaisesti sekä ammatillisen koulutuksen että yliopistokoulutuksen riittävyydestä ja suuntaamisesta oikeille toimialoille. Tällä hetkellä Suomessa ennakoidaan koulutustarpeita erinäisin toimenpitein ja hankkein, osittain mallikkaastikin. Muutoksia koulutustarjontaan asti ei tunnuta kuitenkaan saavan aikaan.

Määrien lisäksi sisältöjen olisi uudistuttava. Yhä nopeampitahtisesti tapahtuvan muutoksen jalkauttamiseen olisi löydettävä uudet keinot, koska opetussuunnitelmissa ammattien muutos näkyy valitettavan hitaasti.
Osaamistarvetta on vaikea ennustaa tässä sahalaitasuhdanteiden ajassa. Se on kuitenkin selvää, että tulevaisuuden insinööri ja sairaanhoitaja tekivät ennen erilaisia töitä kuin nyt. Ja mikä tärkeintä; vanhat mielikuvat eivät saisi ohjata koulutukseen hakeutumista.

Valtiontalouden säästöpaineet uhkaavat opetusalaa satojen miljoonien eurojen määrärahojen menetyksillä. Vähemmällä on saatava enemmän. Tästä johtuen yli- tai väärinkoulutusta on entistä vaikeampi sietää.

- Johanna Kaplas